Simple car for simple man

-




Mökillä on sitten mukavaa!




Oltiin palttiarallaa viikko karanteenissa mökillä (ei, en alkanut röhkiä eikä saparokaan kasvanut). Teki hurjasti mieli neuloa, mutta omat varastot ei olleet mukana. Lähikaupasta kuitenkin löytyi Seiskaveikkaa (ja bambupuikot itse asiassa ilmaantui veskasta, naisen käsilaukusta kun löytyy kaikki tarpeellinen!).




Simple car for simple man, kerrottiin Dodgen mainoksessa 30- tai 40-luvulla. Let me introduce you to simple yarn - for a simple girl. Lämpimät on ja ihana oli neuloakin!




Oi voispa aina olla kesä. Ja mökki.




-

Kämmekkäitä

Halusin opetella neulomaan kämmekkäät ylhäältä alas, jotta voisin käyttää langat viimeiseen pätkään asti. Opettelun uhreiksi joutuivat Regian Design Line -kerät. Tykkään hurjasti noista väreistä, mutta välillä tuntui yksitoikkoiselta neuloa pitkä pätkä (eli loputtomasti!) vaikka sähkönsinistä. Kai se raitalangoissa ottaa koville, kun odottaa koko ajan uusia, ihania raitoja. Yksivärisissä langoissa sen yksivärisyyden kun kestää huoletta. :o)




Äidilläni on nivelreuma, joten hän on toivonut kämmekkäitä, joissa yläosa jatkuisi pitemmälle kuin alimpiin niveliin. Nyt piisaa. :)




Puikkoina näissä alemmissa käytin 2,25mm, ylemmissä 2,5mm. Pakko myöntää, että pienempi parempi. Onkohan käsiala löystynyt vai mikä riivaa, mutta hämmentävää yhtä kaikki. Mitähän seuraavaksi?

Itse toisinaan kuvittelen, miltä bloginpitäjät näyttävät. Laitan teille nyt linkissä kuvani, jotta teidän ei tarvitse enää miettiä tätä asiaa minun kohdallani. Minut on nyt nimittäin virallisesti tunnistettu. Kävimme kummityttöni ja hänen veljensä kanssa Särkänniemessä heinäkuussa ja yövyimme hotellissa. Kävin aamulla suihkussa ja istuskelin aikani sängynlaidalla. Veljenpoika istui oman sänkynsä laidalla mietteliäänä. Sitten tokaisi vakavana kulmat kurtussa, että "Sinä näytät ihan Moto Motolta." :D


-

Askel 1 melkein kokonaan

Ihania kommentteja! :} Kiitos jokaisesta.

Ollaan "kotiuduttu" (asutaan väliaikaisesti vielä toisaalla kuin oikeasti tulevassa kodissa, koska sinne tehdään kattoremonttia). Kaikki tavarat on vielä hukassa, enkä ole ehtinyt neuloa silmukkaakaan sitten töiden aloittamisen. Pääsin samaan kesätyöpaikkaan, jossa viime kesänäkin olin. Ihanaa! Loistavat työkaverit ja tuttu työ, johon vähän tulee lisäyksiä. Olen hurjan onnellinen, että pääsin a) töihin b) juuri tuonne. Asiakkaatkin on olleet tosi hyväntuulisia. Vielä on inhottavan paljon kouluhommia tehtävänä tässä sivussa. Vaivaavat vähän (paljon) päässä, mutta pitää alkaa työstää niitä pikkuhiljaa. Mutta miten ihmeessä illat voi sujahtaa niin nopeasti ohi?

Sitten neulomuksiin.

Tätini lähetti minulle viime kesänä käytetyn kannettavan synttärilahjaksi. Tästä oltiin vähän puhuttu, mutta tarkoitus oli että ostan koneen häneltä.
Hän on viluvarvas, joten tietenkin halusin lähettää hänelle kiitokseksi sukkia, mitäs muutakaan neuloja osaisi. Vaatimattomasti vuoden myöhässä, mutta tätiliini ymmärtää taatusti ja parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaan.

Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa puuvillaista sukkalankaa. Malli on se perinteinen, 60 silmukkaa (ajattelin että tämä varmaan venähtää). Lankana Onlinen puuvillainen sukkalanka, puikot 2,5mm. Tuota oli mukavaa neuloa, toivottavasti saan käyttökokemuksia, jotta tiedän tointaako tehdä toistekin.




Sitten tein Monkeyt aloe veraa sisältävästä Onlinen Wellness Colorista. Puikot 2,5mm.




Perussukat Sock4:sta. Aika mukava lanka.




3o1n -sukat Stepistä. Tämä on kyllä ihanaa! Olisi pitänyt aloittaa toinen sukka toisesta päästä kerää, että ei olisi olleet noin melkein samanlaiset. Minä siis teen tarkoituksella erilaiset.




Nämä Kertut aloitin aikanaan vähän välipalatyönä, mutta sitten jäivät. Nämä jää minulle.



Voi olla, että teen vielä pinkit Paraphernaliat tätiliinille. Hankin nimittäin uusia Paraphernalioita varten koon 2,25mm puikot. En olis koskaan uskonut sanovani, että tartten pienemmät puikot, kuin 2,5mm! (Enkä jokunen vuosi takaperin olisi varmaan uskonut käyttäväni edes 2,5mm puikkoja...)

Kaikki työt olivat pitkään kesken olleita ufoja. Joitakin vielä on jäljellä. Niiden suhteen en lupaa mitään, mutta katsotaan. Ajallaan teen valmiiksi kuitenkin. Hyppäsin kakkosaskeleen yli, mutta siinäpä ne loikoilee kuvassa nekin tekeleet.




P.S. Tunnetteko ketään tämän kevään ylioppilasta, joka pyrki yliopistoon ja haluaisi vastata muutamaan helppoon kysymykseen koskien erästä nettisivua? Olisin kauhean ilahtunut, jos tuntisitte / olette itse sellainen.

Kyllä aika tavaran jne.

Oli aika, kun kaivelin perussukan ohjetta muualta kuin omasta päästä. Katsoin ohjetta, otin samankokoiset puikot ja otin saman langan, senhän on riitettävä, kuka muka koetilkkuja tekee. Kyllähän se vaikutti vähän isolta... Kokeilutin resoria kohteen jalkaan, mutta ihan se oli ok. Kohteen koipi ei ollut saatavilla kun neuloin jalkaosaa, joten vaikka näytti TOSI isolta, niin hyssyttelin vaan että kyllähän sillä onkin paljon isompi jalka kuin minulla. Tiesin, että kavennukset pitää aloittaa, kun sukantekele on menossa minun isovarpaan kohdalla.



Tuossa vielä kuvademonstraatio siitä, miten paljon isompi siitä sitten livahtikaan. Kakkossukan tein ihan puhtaasti kokeilemalla. Ja niin olen tehnyt aina tämän epäonnisen parin jälkeenkin.

Pilkkahan osuu aina omaan nilkkaan. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Puolisko naljaili tuosta ja räpätti että mahtuukohan nyt varmasti jalkaan jne. Minä tietysti irvusin takaisin, että se parhaiten nauraa, jolla ei ole kipsiä.
No ei se onneksi jalkaansa rikkonut, mutta punkki iski nilkkaan niin, että se turposi ennennäkemättömään mittakaavaan. Jotain suojaa piti saada, jolloin kiikutin voitonriemuisesti nuo sukat esille. Ha!

(Ensimmäinen lekuri sanoi, että se on ruusu. Seuraavat kaksi yhdessä päätti sen olevan punkinpurema. Onni onnettomuudessa on se, että niihin käytetään samaa lääkekuuria.)

Aina sukattaa

Kummityttö sai jo yhdet sukat, joten pitihän pikkuveljellekin tehdä. Kun vein ne sukat, niin minulla oli jo tekele valmiina, että voin sovittaa sitä pieneen isoon jalkaan, joka on niin helppo aliarvioida. Oli mokoma niin ihana, kun kyseli monta kertaa että milloin hän sitten omansa saa.

Isompaan sukkaan 40s, pienempään 36s.



Ja oli niin nopeat tehdä, että ihan vahingossa livahti toisetkin molemmille.




Iskä oli tokaissut ohimennen äidille, että minun tekemät sukat on kaikkein lämpimimmät. Varmisti tuolla kommentilla sukat itselleen pitkäksi aikaa. :)

Ihan tavalliset. Seiskaveikkaa, 52 silmukkaa ja puikot 3,25mm.




Ja sitten vielä... koivu.

Sukkapamaus eli askel 3

Halusin tehdä vanhoille työkavereilleni sukat (tosin yksi heistä innostui kämmekkäistä). Nämä ovatkin olleet kesken vähän pitemmän aikaa... *viheltelee* Oli ihanaa tehdä nämä, sain kokeiltua monta uutta mallia ja lankaa!

Tässäpä näitä:

Nancy Bushin "Gentleman's fancy socks" -mallia mukaillen
(kuvista vakoiltuna)
Trekking
2,5mm puikot

Monkey
Trekking XXL
2,5mm puikot

Paraphernalia
Opal
2,5mm puikot

Aapeli
7 Veljestä
3,5mm puikot

Kertut
7 Veljestä
3,5mm puikot

Merletto-kämmekkäät
Schoppel Wolle
2,5mm puikot



Tavalliset sukkaset Stepistä, 64s.
puikot 2,5mm

Eräs näistä entisistä työkavereista meni valmistumaan opinnoistaan. On mielestäni niin hieno saavutus opiskella töiden ohessa, että halusin omalta osaltani palkita sinnikkyydestä. Huivin värit vähän arveluttivat, mutta tiesin että hän käyttää jonkun verran juuri tuollaista pinkkiä ja tummaa viininpunaista. Ensimmäiset kommentit sitten olivatkin, että "Ihan mun värit!" :)

Ruska (ehheh, yllättyykö kukaan enää?)
vironvilla
4,5mm puikot

Sitten kannustuspuhetta.
Muistatteko, kun kerroin sivumennen toimenpiteistä sähkönkulutuksen vähentämiseksi. (Koska meillä pyörii sähköllä jatkuvasti ilmastointi, lämminvesivaraaja ja lattialämmitys + muut vehkeet.) Tässä männäviikolla kuitenkin tuli sähköyhtiöltä postia. Odotettiin luonnollisesti innolla, koska tiedettiin että toukokuussa on eräpäivä 500e arviolaskulle. Olivat kuitenkin mitanneet kulutuksen. Ei paha! Kahdeksassa kuukaudessa oli mennyt alle 1800 kWh. Arviokulutus vuodelle oli 2500 kWh. Meillä on ollut 10000 kWh arvion mukaan laskutus... Pelättiin että riittääköhän se. :D Näin ollen me saadaan rahaa takaisin jo maksetuista laskuista, eikä puhettakaan että tartteis maksaa tuota jättimätkyä.

Toisin sanoen sähkönkulutuksen pienentäminen ei välttämättä ole kauhean iso homma eikä se välttämättä tunnu elellessä yhtään mitenkään. Suosittelen ja kannustan jokaista sähk... erittäin lämpimästi miettimään omaa kulutustaan, että voisiko jostain vähän tiputtaa. En tiedä paljonko meidän vähennystoimenpiteet on vaikuttaneet kWh-määräisesti, mutta varmasti edes vähän. Ja jos jokainen vähentää vähän, tekee se yhteensä paljon. :D Anteeksi kliseet, mutta nämä on minusta tosi tärkeitä juttuja.

-

Villi itä ja ihana arvontavoitto

Tuo hirvipaisti edellisessä postauksessa saattoi kuulostaa karulta, mutta sillä on taustansa. Syksyllä kun muutettiin tänne, niin yhtenä iltana tuo puolisko soitti, että hän teki just teeripaistia. Vähän aikaa kesti ennen kuin leikkasi että se on ajanut teeren yli. Parin päivän päästä soitti, että on tehnyt jänispaistia. Vitsailtiin, että kunhan nuo paistit pysyy tuossa kokoluokassa, niin ei mitään hätää. Kiitos muuten empaattisista kommenteista!
Nyt on autokin jo korjattu, hyvin onkin. Kyllä se kolari puoliskossa näkyy. Se nimittäin hidastaa selvästi joka kerta, kun ajaa sen kolaripaikan ohi. Ihan hyvä, että edes jossain määrin asiaa käsittelee, kun kolarin jälkeen oli niin reippaana ja pirteänä hoitelemassa asioita kuntoon.

Meillähän on täällä varsinainen avara luonto. Löytyy kotikarhua ja -sutta, samoin käärmeitä. Karhut ei pelota, koska sitähän sanotaan että karhu on nähnyt meistä kaikki, mutta vain harva karhun. Susikaan ei sinänsä pelota, tosin myönnän että kyllä sen kohtaamiseen varautuu (kun käydään sysipimeään aikaan lenkillä, niin naisen logiikalla olen varannut heitettävää mukaan, esimerkiksi kävelysauvat tai potkurin :o) , samoin taskut pullottaa koirannappuloista). Yllättävän nopeasti tähän villiin luontoon toisaalta tottui ja sen hyväksyi ja ennen kaikkea siitä nauttii hurjasti, mutta toisissa asioissa hyväksyminen ja pelkäämättä oleminen oli huomattavasti vaikeampaa. Kyllähän sen tietysti tiesi, että kun korpeen muuttaa, niin täällä on ihan toisella tavalla elukoita kuin keskellä kaupunkia ja minun puolesta saavat olla, minähän niiden seuduille tunkeudun. Käärmeet tosin mietityttää. Minä osaan kulkea kumppareissa kesälläkin, mutta koirille en voi kumppareita pukea. Syksyllä törmäsin kolmeen käärmeeseen, kahteen pihatiellä ja yhteen pihalla. Olivat varmaan jo niin jähmettymässä syksyllä, koska eivät auton tärinään reagoineet, kai muuten olisivat tiehensä luikertaneet? Se kyllä säikäytti, kun ajoin pihaan ja astuin ulos autosta, sitten vasta tajusin katsoa että mikä on jalan vieressä: käärmehän se.

Asiaan! Voitin arvonnassa lohdutuspalkinnon (wihhii!!!), ja voitto löytyi postilaatikosta jo melkein kaksi viikkoa sitten... Oli varsin mieleinen! Palkinto saapui olomuodoltaan kerinä, mutta saman päivän aikana kokivat muodonmuutoksen tiskiräteiksi. Paketissa oli lisäksi kivantuoksuista rentouttavaa saunahunajaa (isäntä on ihan innostunut käyttämään tuota!) ja varsin vallaton sikakortti. :) Kiitos Tiina!



Paketissa tuli beigeä ja tuollaista sinivihreää Bambua, keltainen on sitä vanhaa. Nyt olen tuhonnut varastoistani kaikki Bambut, eli yhteensä 250g uudet tulokkaat mukaanluettuina. Siitä määrästä syntyi seitsemän tiskirättiä. Pitää lähteä tonkimaan lankavarastoja, että löytyisikö sieltä mitään hyvää puuvillaista tuohon rättitarkoitukseen, ihan vaan vertailun vuoksi.

Beige on joutsen. Kun kysyin puoliskolta, että mikä tämä on, niin hetken tuumittuaan totesi täysin vakavissaan että sorsa (ilme vielä sellainen "miksi kyselet tyhmiä ja päivänselviä"). Taivas varjele, jos tuolla olisi enemmän intoa metsästykseen. Sitten on sammakko ja omppu.




Kun purin tämän kuvan koneelle, niin tuli mieleen että onko sitä tosissaan pakko ihan kaikki näyttää ja dokumentoida. (Tänään opittua: aamuaurinko näyttäis jättävän kovat varjot.) Ei tuo ole niin kovin merkittävä tekele. Malli on kukkarätti, mutta pitää olla tosi hyvä mielikuvitus, että siinä kukkia näkee. Onneksi en tosin näe mitään muutakaan, jotain härskiähän se olisi kuitenkin.

Sitten vielä sukat sille maailman ihanimmalle kummitytölle. Minä olen sitä mieltä, että me kaivataan kauheasti lisäkummilapsia. Kummius on maailman parasta! Saa poimia kermat päältä ja jotenkin näyttäisi siltä, että kummilapset myös luottaa tosi paljon. On ihan huippua jutella yhdessä mieltä askarruttavista asioista (en tosin suurimpaan osaan osaa vastata, mutta tiedonetsintä yhdessä on lähes yhtä hauskaa). Minulla on itselläni ihanat kummit ja näin ollen loistavat kummiroolimallit, olen edelleen jatkuvasti tekemisissä molempien kanssa.





Sukat on Seiskaveikan pelleraitaa, minusta nuo värit on ihanat. :o) Samoin the kummitytön mielestä. Puikot oli 3,25mm, silmukoita 40 (itselle muistiin).

Yritän kovasti, että seuraava postaus tulisi paljon pienemmällä tauolla. Se on tuo kuvaus...!

-

Ulkovarustetta

Valkoinen ei oikein sytytä minua värinä, minusta se on jotenkin keskeneräistä. Minulla kuitenkin oli kaapissa kaksi kerää Novitan Mamboa, jotka ammoin olin ostanut salomoninsolmuhuiviin. Se malli oli Novitan jostain lehdestä (siitä jossa salomoninsolmut "esiteltiin"). Kotona tarkastelin lehteä ja huomasin, että kas kolme keräähän sellaiseen muhkeaan kokoon olis tarvinnut. Sen salomoninsolmuhuivin piti mennä äitille, ja taidanpa tarjota tätäkin. Tässä malli on siis helmineuletta 10mm puikoilla. Eka kerta kun Mamboon koskin, mutta mukavaa se oli neuloa. Saapa nähdä, miten Mambon käy.

Lisää valkoista:

Vauvan setti tuttaville, ihan peruslapaset ja -sukat ja -myssy. Myssyyn minulla on ohje paperilapulla, joka on kulkenut jo pari vuotta mukana, sukissa ja lapasissa molemmissa on 40 silmukkaa ja puikot taisi olla 2,75mm, lankana Wool.
... mutta ette usko mitä tein! Jo peräti toistamiseen!
No kiinnitin sen kiinnityshäspäkän, i-cordin, tuohon lippaan mikä jää vauvan otsalle (nehän tietenkin kiinnitetään sinne poskien sivuille). DOH! Parasta tietenkin se, että en viitsinyt vaivautua tarkistamaan kiinnitysnauhan lopullista sijaintia, vaikka ennenkin olen saman virheen tehnyt, ei muuta kuin kiireessä neula käteen. Kiire kyllä poistui heti kun huomasin tehneeni tuon virheen. :) Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tein pois olkkarin pöydältä vetelehtimästä. Ihan ajoissa olen vaikka vähän viivästyikin toimitus, ei lapsi vielä kävele eikä ole rippikoulussakaan.

Meidän ihana Eikka muuten otti ylpeänä mallikehut vastaan. Ei kuulemma harkitse vielä kokopäivätoimiseksi malliksi ryhtymistä, mutta kuvakansion saattaa lähettää parille valtakunnan tärkeimmälle mallitoimistolle. Eikalla on valitettavasti vähän semmoset mallimitatkin... Siinä on oikeasti semmonen koira, että en ole toista samanlaista tapausta tavannut, enkä varmasti tule tapaamaankaan enää koskaan. Samassa paketissa on raudanlujat hermot (ei hätkähdä sitten ei yhtään mistään), hirmunen annos huumorintajua ja lempeyttä ja ihan mahoton määrä työmotivaatiota ja nöyryyttä. Tajuaa jo puolesta ajatuksestakin. Onneks tuo ei ihan täydellinen ole, olis lohduton olo silloin, koska se olisi silloin ihan liian hyvää ollakseen todellista.

Täsää!

Ei ne tekniset ongelmat mihinkään poistuneet, ohitin ne.

Kokeilin toisenväristä 7V Polkkaa. Siinä missä se vihreä oli kuohkeaa ja paksua, niin tämä olisi kaivannut ohuempia puikkoja ja oli jotenkin nirisevämpää. Ei ollut sopivasti pienempiä puikkoja, joten annoin mennä vanhoilla. Käyttäjä kertoo: "Olen tyytyväinen!"

Lanka: 7V Polkka Puikot: 3,5mm
Kulutus: alle kerä Koko: 44
Muuta: Päättely ulkoistettu - Herr Hisk It päätteli ihan itse! :)

Kurkkusalaattia

Mr. Hisk It toisinaan yllättää iloisesti ja tuo ruokaostoksilta lankakerän (ja muutenkin pitää ihan kiitettävästi huolta, ettei hallitus Hisk It:n lankavarasto pääse vajumaan liikaa). Valitettavasti tämä tällainen ihanuus ei kuitenkaan korreloi Mr. Hisk It:n sukkien määrään.

Lupasin kuitenkin juuri tästä langasta sukat armaalleni, lohtusukat. (Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät, kuten niillä yleensä tapana onkin, ja elämä pujahti jälleen positiivisille raiteille. Työttömiksi jäivät lohtusukat, ei mieheni.)

Mitä vauhtia sukat valmistuivatkaan! (Varsinkin kun kiilasivat kaikkien muiden keskeneräisten töiden ohi.) Olivat valmiina jo tiistaina, mutta kun se viimeistely on niin työlästä...
Aloitettuani blogiurani tyylikkäästi haukkumalla Novitan heti ensimmäisessä postauksessa, niin vedän nyt vähän kotiinpäin: Ihanan paksua! Ihanan pehmoista! Värit paljon vähemmän kurkkusalaattimaiset livenä kuin kuvissa! Ooh! Aah!
Sukat kuitenkin menevät säälimättömään ja lahjomattomaan kulutustestiin. Tuli nimittäin halu ostaa tätä lankaa lisää. Katsotaan, mitä kestävyystesti paljastaa, mietin ostamista sitten. Ovat olleet jo puoli päivää jalassa, toistaiseksi ei ongelmia. Hyvä Novita!


Kuvausvaiheessa mietin, kuinka koijaisin eli huijaisin. Vasurisukka nimittäin on aivan erilainen, kuin oikean jalan sukka. Onneksi tarkoituksella. Opettelin itselleni uuden kärkikavennuksen ja vasemman jouduin tekemään ilman netin apua. Saattaa arvata, kuinka kävi. Rakkaani on kuitenkin ilmoittanut halukkuutensa toimia koekaniinina tällaisissa tapauksissa, on kuulemma pääasia että jalat pysyvät lämpiminä.

Oikeaan olen tyytyväinen. Tätä lisää. Sitähän sanotaan, että ihminen tarvitsee satakunta toistoa uuden asian kunnolla oppimiseen, eli enää 50 paria puuttuu. Onnekseni (ja katsojien epäonneksi) minä harvoin kyllästyn malleihin. Minusta se on nimenomaan ilo oppia malli ulkoa. (Tästä voimme päätellä, etten juurikaan tee isoisoja töitä.)

Minä en pidä nurjista silmukoista. Isojen kolmiohuivien pitkät nurjat kerrokset selvitän puhtaalla apinanraivolla. Olen kuitenkin todennut, että nurja pystyrivi siellä täällä ryhdittää sukkaa kummasti, eikä se sotke langan kuviota ollenkaan niin ikävästi, kuin 2o2n-joustin.

Pahuksen paljon puhetta yksistä sukista. Odottakaas, kun teen jotain hienompaa.

Lanka: 7V Polkka Puikot: 3,5mm Kulutus: alle kerä