Askeleet vapaaseen neulontaan

On outoa, että saan tehtyä neulomisesta (eli ihanasta harrastuksesta) inhottavan tavoitteellista. Tällä hetkellä oikein odotan milloin saan taas neuloa "vapaasti", eli että olen ohittanut jonon suunnitelluista ("nää on ihan pakko tehdä!!1!") tekeleistä. Toisaalta pitkä to do -jono on varmasti jokaiselle neulojalle tuttu ilmiö, mutta minä onnistun aina tekemään niistä PAKOLLISIA.

Laskin, että voin ottaa askelia siihen vapaaseen neulomiseen. Ei varmaankaan tarvitse sanoa, että sinnekin on jo hurjasti suunnitelmia, mutta ne sentään on sellaisia "ei kiireellisiä", ne on sellaisia normaaleja haaveita. Niistä aion nauttia. Nämä aion suorittaa, kun kerran on tullut luvattua. Itselleen - tai muille.

Tällä hetkellä puikoilla on niin mahdottomasti tavaraa, että oikein ärsyttää. Kaipaan sitä, että olisi vain yksi työ puikoilla. Tai kaksi...

Minulla on paha tapa joka kerta hoksata, että minähän voisin tehdä jotain synttärisankarille / valmistuneelle / ihan muuten vaan syntymättömyyspäivän yllätykseksi. Sitten eräpäivä yllättää ja tulee kauhia kiirus, ihan kuin lahjoja ei voisi ostaakin tai ihan kuin lahjoja aina edes tarvitsisi antaa. Muille tulee tehtyä tosi herkästi, koska:
- tää on niin sen väristä
- tää malli on niin sen näköinen
- se varmasti tykkäis
- ei tää lanka ehkä kuitenkaan oo mun väriä, mutta hei tämähän kävis...

Valmistuneista iso osa päätyykin muille kuin minulle. Lisäsin tunnisteet "mulle" ja "sulle", ihan vain jotta näen että tuleeko tässä itselle tehtyä mitään. Toisaalta ajattelen asian niin, että ei se ole minun vika, että ympärilläni on niin paljon ihania ihmisiä. Tykkään hirmuisesti yllättää tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin. Onneksi lähelläni on paljon ihmisiä, jotka osaavat arvostaa itse tehtyä (muutoin en todellakaan vaivautuisi). Onhan se hirmuisen palkitsevaa, kun tekeleitä kauheasti kehutaan, haluaa yllättää toistekin!

Sitä paitsi minähän hukkuisin neulomuksiin jos pitäisin kaikki itse. Minulla on aarrelaatikko, johon menee kaikki mitä en ota itselleni käyttöön. Vähän aikaa sitten puoliskon sisko kävi ja intouduin esittelemään laatikon sisältöä. Kälyn mukaan lähti lapaset, sukat ja hiiiiirrrmu iso turkoosista Kitten Mohairista neulottu Fifi-huivi. Tykkäsi! :) Ja minä myös, sain tekeleet niistä tykkäävälle ja laatikkoon lisää tilaa.

Onneksi ei taida olla kuin kolme askelta sinne "vapaaseen neulontaan".
Askel 3. Sukkia, sukkia, sukkia...
Askel 2. Ystävä.
Askel 1. Täti.

Sitten saa taas rauhassa tehdä ihan mitä lystää. Edes hetken.

Tässä vielä vähän "laittomuuksia". Teki mieli tehdä Jotain. Lankavarastoni (nyt on pakko sanoa että) valitettavasti on niin sukkalankapainoitteista, ettei löytynyt mitään virallista huivilankaa. Tempaisin sitten kaksi kerää 7V:tä ja 5mm puikot ja aloin neuloa Zetoria. Siitä tuli ihana! Se jäi veljen vaimolle (eli käly hänkin, kälyjä kaikki paikat täynnä), kun käytiin siellä viikonloppuna. Tuo väri ei ole neonvihreä, vaan sellainen "vaalea herne". (Pingottamista täytyy näemmä opetella...)




P.S. Ruska-täti Ruotsista tykkäsi huivistaan ihan mahdottomasti. Laittoi kortin jouluna, jossa kiitti ja ylisti. Myöhemmin vielä soitti, kiitti ja ylisti. :) Mitähän sitä hänelle seuraavaksi tekisi... ;)

Ystävällisin terveisin mustelmanäppinen mörssäri.

Tekniset ongelmat ikään kuin jatkuvat...

Olen toisinaan ihmetellyt, miksi käteni haisevat metallilta. Se lemu on tosi ikävä eikä halua lähteä hyvällä pois. Eilen tulin tarkastelleeksi kouriani pitsi-Addeilla neulomisen jälken - käteni ovat aivan mustat ja haisevat metallilta (onneksi lanka oli tummaa). Vastaavia ongelmia Addien kanssa on näemmä esiintynyt toisaallakin. Puikkojen pinta ei minusta ole muuttunut miksikään, mutta kun vetäisee puikon sormien välistä, jää väli mustaksi (näyttää ihan mustelmalta :o) ). Voipi olla, että lähestyn Herr Heinrich Addia tämän johdosta. Huono juttu on se, että minulla on kahdet avaamattomat pitsi-Addit kaapissa odottamassa, päätin nimittäin heti, että siirryn Knit Pickseihin, jotka ovat aivan ihanat.

Valitettavasti voin todeta, että eikä siinä vielä kaikki. Knit Picksin pyöröpuikkojen puikko-osa irtosi pesästä liimauksineen. Puikko-osa ei ole lainkaan löystynyt kaapelista. Järjestys tosin oli toinen; ensin irtosi KP ja sitten hoksasin mustuttavat Addit. Mitä seuraavaksi? Todennäköisesti katkaisen kaikki sukkapuikkoni. :o) Toinen koneemme on huollossa hajonneen emolevyn takia (takuu umpeutui 1kk 2pv sitten), joten en saa laitettua kuvaa mustuneista sormista, lisään sen myöhemmin.




P.S. Parisataa grammaa huivia + iso ja pehmustettu kuori Ruotsiin tekee 3,85e, siinä missä esmes naapurille lähetetty 100g lankekerä Suomen sisäisessä tekee maksikirjeenä 4,25e. :o)