Villi itä ja ihana arvontavoitto

Tuo hirvipaisti edellisessä postauksessa saattoi kuulostaa karulta, mutta sillä on taustansa. Syksyllä kun muutettiin tänne, niin yhtenä iltana tuo puolisko soitti, että hän teki just teeripaistia. Vähän aikaa kesti ennen kuin leikkasi että se on ajanut teeren yli. Parin päivän päästä soitti, että on tehnyt jänispaistia. Vitsailtiin, että kunhan nuo paistit pysyy tuossa kokoluokassa, niin ei mitään hätää. Kiitos muuten empaattisista kommenteista!
Nyt on autokin jo korjattu, hyvin onkin. Kyllä se kolari puoliskossa näkyy. Se nimittäin hidastaa selvästi joka kerta, kun ajaa sen kolaripaikan ohi. Ihan hyvä, että edes jossain määrin asiaa käsittelee, kun kolarin jälkeen oli niin reippaana ja pirteänä hoitelemassa asioita kuntoon.

Meillähän on täällä varsinainen avara luonto. Löytyy kotikarhua ja -sutta, samoin käärmeitä. Karhut ei pelota, koska sitähän sanotaan että karhu on nähnyt meistä kaikki, mutta vain harva karhun. Susikaan ei sinänsä pelota, tosin myönnän että kyllä sen kohtaamiseen varautuu (kun käydään sysipimeään aikaan lenkillä, niin naisen logiikalla olen varannut heitettävää mukaan, esimerkiksi kävelysauvat tai potkurin :o) , samoin taskut pullottaa koirannappuloista). Yllättävän nopeasti tähän villiin luontoon toisaalta tottui ja sen hyväksyi ja ennen kaikkea siitä nauttii hurjasti, mutta toisissa asioissa hyväksyminen ja pelkäämättä oleminen oli huomattavasti vaikeampaa. Kyllähän sen tietysti tiesi, että kun korpeen muuttaa, niin täällä on ihan toisella tavalla elukoita kuin keskellä kaupunkia ja minun puolesta saavat olla, minähän niiden seuduille tunkeudun. Käärmeet tosin mietityttää. Minä osaan kulkea kumppareissa kesälläkin, mutta koirille en voi kumppareita pukea. Syksyllä törmäsin kolmeen käärmeeseen, kahteen pihatiellä ja yhteen pihalla. Olivat varmaan jo niin jähmettymässä syksyllä, koska eivät auton tärinään reagoineet, kai muuten olisivat tiehensä luikertaneet? Se kyllä säikäytti, kun ajoin pihaan ja astuin ulos autosta, sitten vasta tajusin katsoa että mikä on jalan vieressä: käärmehän se.

Asiaan! Voitin arvonnassa lohdutuspalkinnon (wihhii!!!), ja voitto löytyi postilaatikosta jo melkein kaksi viikkoa sitten... Oli varsin mieleinen! Palkinto saapui olomuodoltaan kerinä, mutta saman päivän aikana kokivat muodonmuutoksen tiskiräteiksi. Paketissa oli lisäksi kivantuoksuista rentouttavaa saunahunajaa (isäntä on ihan innostunut käyttämään tuota!) ja varsin vallaton sikakortti. :) Kiitos Tiina!



Paketissa tuli beigeä ja tuollaista sinivihreää Bambua, keltainen on sitä vanhaa. Nyt olen tuhonnut varastoistani kaikki Bambut, eli yhteensä 250g uudet tulokkaat mukaanluettuina. Siitä määrästä syntyi seitsemän tiskirättiä. Pitää lähteä tonkimaan lankavarastoja, että löytyisikö sieltä mitään hyvää puuvillaista tuohon rättitarkoitukseen, ihan vaan vertailun vuoksi.

Beige on joutsen. Kun kysyin puoliskolta, että mikä tämä on, niin hetken tuumittuaan totesi täysin vakavissaan että sorsa (ilme vielä sellainen "miksi kyselet tyhmiä ja päivänselviä"). Taivas varjele, jos tuolla olisi enemmän intoa metsästykseen. Sitten on sammakko ja omppu.




Kun purin tämän kuvan koneelle, niin tuli mieleen että onko sitä tosissaan pakko ihan kaikki näyttää ja dokumentoida. (Tänään opittua: aamuaurinko näyttäis jättävän kovat varjot.) Ei tuo ole niin kovin merkittävä tekele. Malli on kukkarätti, mutta pitää olla tosi hyvä mielikuvitus, että siinä kukkia näkee. Onneksi en tosin näe mitään muutakaan, jotain härskiähän se olisi kuitenkin.

Sitten vielä sukat sille maailman ihanimmalle kummitytölle. Minä olen sitä mieltä, että me kaivataan kauheasti lisäkummilapsia. Kummius on maailman parasta! Saa poimia kermat päältä ja jotenkin näyttäisi siltä, että kummilapset myös luottaa tosi paljon. On ihan huippua jutella yhdessä mieltä askarruttavista asioista (en tosin suurimpaan osaan osaa vastata, mutta tiedonetsintä yhdessä on lähes yhtä hauskaa). Minulla on itselläni ihanat kummit ja näin ollen loistavat kummiroolimallit, olen edelleen jatkuvasti tekemisissä molempien kanssa.





Sukat on Seiskaveikan pelleraitaa, minusta nuo värit on ihanat. :o) Samoin the kummitytön mielestä. Puikot oli 3,25mm, silmukoita 40 (itselle muistiin).

Yritän kovasti, että seuraava postaus tulisi paljon pienemmällä tauolla. Se on tuo kuvaus...!

-

Hauskaa laiskiaissunnuntaita! Eiku...

Terveisiä eräältä laiskiaiselta! Pikkisen pitkittyi tämä tauko. Nomutkun ei kuviakaan saanut otettua ja oli kaikenlaista ja ja ja... Mutta täällä ollaan nyt!

Muutimme syksyllä vuokralle omakotitaloon. Kerrostalokolmiossa kulutimme sähköä vuodessa 960kWh ilman pihistelyä, mutta näin omakotitalossa sähkönkulutus alkoi pelottaa. Täällä sähköä tuntuu kuluvan paljon itsestä riippumatta. Näitä sähkönsyöjiä ovat muun muassa ilmastointi, lämminvesivaraaja sekä lattialämmitys. Lattialämmitys on pakko pitää kosteissa tiloissa, lämminvesivaraajaa on pienennetty ja ilmastointikaan ei kohise tarpeettoman isolla.

Minulle iski energiapiheys, haluan olla energiatehokas. Pyysin puoliskolta, että laitetaan lattialämmitystä vessassa pienemmälle, eihän me siellä röilätä vettä lattialle. Puolisko suostui, mutta vain sillä ehdolla, että teen meille lämpimät tossut vessassa astelua varten. No, ei siellä nyt oikeasti niiiiin kylmä lattia ole... :)

Kahdet tossut on jo huovutettu koneessa, kahdet odottaa huovuttamista. Ajattelin että huovutan ne vasta kun nämä ovat puhki / muuten kaipaa uusia tossukoita.

Lankana on ihana Pirtin kehräämön hahtuva, puikot taisi olla 7mm. Näitä tossuja olen tehnyt ennenkin, malli on kantapään kautta kokeiltu. Nyt haluan meille vielä sellaisen vessanaulakon, jossa vessatossuja voisi pitää.




(Joku hirveä tötterö noissa puoliskon tossuissa kärjessä, noissa limeoransseissa! Tekis mieli sanoa että miltä se näyttää, mutta enpä kuitenkaan sano. Toivottavasti armailla lukijoillani ei ole yhtä likaista mielikuvitusta kuin minulla. Ei se kyllä tuolta näytä livenä...)

Malli on siis kantapään kautta kokeiltu, mutta alunperin lähdin liikkeelle ihanan Kangaskasan tossuohjeesta. Siinä muistaakseni tossusta tuli liian pieni jalkaani pituussuunnassa ja se ahdisti tuosta jalkapöydältä (mulla on korkea jalkapöytä ja muuten semmonen littana räpylä). Äitille olen tehnyt tossut Kangaskasan ohjeella, ja äipälle olivat... no, kuin tehdyt.

Mittees muuta oun ahkeroinunna? No vaikka mitä.

Tiskirättimania iskee tännekin. Aika äkkiä sitä puheensa pitää pyörtää. Muistan kun teinimpänä siivoilin aina mummilla ja mummilla oli käytössä milloin mitäkin verkkarinpaloja. Meillä kotona siivottiin viimeisen päälle hifisti, oli mikrokuitua ja sitä sun tätä - ja siivoaminen oli hirveän helppoa ja tuskatonta (mutta silti olen ihan onneton siivoamaan, höh). Mummi sitten käytti, kuten sanottua, milloin mitäkin verkkarinpaloja ja ei voi sanoa muuta kuin että esmes vedenimukyvystä sai vain unelmoida niiden kanssa. Ja joo, siihen säästäväisyyteen on aivan selvä syy ja hävettää nillittää säästäväisyyden seurauksista, kun takana on ollut mitä on. Kuitenkin päätin, että teen siivouksesta aina helppoa itselleni enkä kitsastele siivousvehkeiden ostossa ja vannoin, etten varmasti ikinäkoskaan rupea kierrättämään vanhoja rääsyjä siivoukseen. No, en kierrätä vieläkään, mutta lähellähän tässä ollaan (ja kun näin ensimmäisiä tiskirättejä niin tuhahtelin että onpa sitä taas kaikenlaista - suhtautuuko sitä aina niin negatiivisesti kaikkeen vai olikohan nämä vaan vanhoja traumoja?). Pakko myöntää, että aivan loistava idea, keneltä lie sitten ikuna lipsahtanutkaan. Hyvä että rantautui Suomeen!
... veisköhän näitä mumpsallekin? :)




Kaksi tassutiskirättiä Novitan Bambu-langasta. Lanka oli kaksinkerroin ja puikot 3,5mm.
(Toista on jo ehditty käyttää aika paljon, kuten kuvasta näkyy. Kohtapa pääsee pyykkiin mokoma!) Noita Bambuja minulla oli kolme kerää, ja ne reppanat yrittävät tulla vaikka miksi. Ensin yritin tehdä niistä mekkoa ystäväni vauvalle, ei onnistunut. Sitten yritin tehdä tiskirättiä yksinkertaisesta langasta, ei onnistunut. Sitten kokeilin Shetland triangle -huivia ja pääsin jo aika pitkälle, mutta ei vaan onnistunut.

Siinähän tuli loistava aasinsilta mumpsaan. Mummi täytti 85 vuotta tammikuussa, ja tein hänelle yhdistetyksi joulu- ja synttärilahjaksi huivin Pirtin kehräämön karstalangasta (oooooi mä sitten rakastan tuota - joko mä olen sanonut että mä rakastan Pirtin kehräämön lankoja?). Malli on jälleen Villapallon Ruska-huivi. Lahja taisi osua ja upota, kun oli hartioilla sitten 85-vuotisjuhlilla. Jes! Muistin kyllä korostaa, että lanka on 100 % villalankaa, koska mummi on joskus narissut siitä, miten täyttä villalankaa ei saa enää mistään, "vaan kaikissa on niitä mahaireja ja mitä ne nyt on". Harmi, ettei mummi enää neulo, veisin heti sylillisen villalankaa! Silloin aikanaan en osannut kiinnittää tuohon kommenttiin mitään huomiota (ja totta se oli, ei tainnut Novitan valikoimissa olla siihen aikaan ihmeemmin täyttä villaa - ei niitä ainakaan saanut sen kaupungin kaupoista). Jospa mummin arvot periytyisivät minullekin. :)


Puikkoina taisi olla 6mm. Kuva taas nolo, mutta koetin vähän trimmata sitä, koska vähän ylempänä näkyisi pingotuslakanan keskellä oleva reikä... No, kylläpä kannatti sanoa, kun kerta näin vaivaa sitä piilotellakseni. :D Paljon parempi kuva olisi sieltä synttäreiltä, mutta en laita vielä ainakaan kun en osaa peittää päätä.

Stay tuned! Luvassa myöhemmin (en sano milloin tarkemmin, ehkä tähän tahtiin ensi jouluna) aivan hirveitä tekeleitä! Sanon jo nyt, että herkimpien ei sitten kannata katsella, voipi jäädä pysyviä traumoja. Niihin töihin liittyy se "minä olen nämä ostanut, ne on käytettävä sitten myös" -syndrooma (eikun perversio).

P.S. Ehkä kohta siivous jo meikäläisellekin maittaa, kun riittävä motivoija löytyy?

P.P.S. Olen näemmä kirjoittanut tämän postauksen ensimmäinen helmikuuta. Minä luulin että nyt on 22.2.