Kurkkusalaattia

Mr. Hisk It toisinaan yllättää iloisesti ja tuo ruokaostoksilta lankakerän (ja muutenkin pitää ihan kiitettävästi huolta, ettei hallitus Hisk It:n lankavarasto pääse vajumaan liikaa). Valitettavasti tämä tällainen ihanuus ei kuitenkaan korreloi Mr. Hisk It:n sukkien määrään.

Lupasin kuitenkin juuri tästä langasta sukat armaalleni, lohtusukat. (Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät, kuten niillä yleensä tapana onkin, ja elämä pujahti jälleen positiivisille raiteille. Työttömiksi jäivät lohtusukat, ei mieheni.)

Mitä vauhtia sukat valmistuivatkaan! (Varsinkin kun kiilasivat kaikkien muiden keskeneräisten töiden ohi.) Olivat valmiina jo tiistaina, mutta kun se viimeistely on niin työlästä...
Aloitettuani blogiurani tyylikkäästi haukkumalla Novitan heti ensimmäisessä postauksessa, niin vedän nyt vähän kotiinpäin: Ihanan paksua! Ihanan pehmoista! Värit paljon vähemmän kurkkusalaattimaiset livenä kuin kuvissa! Ooh! Aah!
Sukat kuitenkin menevät säälimättömään ja lahjomattomaan kulutustestiin. Tuli nimittäin halu ostaa tätä lankaa lisää. Katsotaan, mitä kestävyystesti paljastaa, mietin ostamista sitten. Ovat olleet jo puoli päivää jalassa, toistaiseksi ei ongelmia. Hyvä Novita!


Kuvausvaiheessa mietin, kuinka koijaisin eli huijaisin. Vasurisukka nimittäin on aivan erilainen, kuin oikean jalan sukka. Onneksi tarkoituksella. Opettelin itselleni uuden kärkikavennuksen ja vasemman jouduin tekemään ilman netin apua. Saattaa arvata, kuinka kävi. Rakkaani on kuitenkin ilmoittanut halukkuutensa toimia koekaniinina tällaisissa tapauksissa, on kuulemma pääasia että jalat pysyvät lämpiminä.

Oikeaan olen tyytyväinen. Tätä lisää. Sitähän sanotaan, että ihminen tarvitsee satakunta toistoa uuden asian kunnolla oppimiseen, eli enää 50 paria puuttuu. Onnekseni (ja katsojien epäonneksi) minä harvoin kyllästyn malleihin. Minusta se on nimenomaan ilo oppia malli ulkoa. (Tästä voimme päätellä, etten juurikaan tee isoisoja töitä.)

Minä en pidä nurjista silmukoista. Isojen kolmiohuivien pitkät nurjat kerrokset selvitän puhtaalla apinanraivolla. Olen kuitenkin todennut, että nurja pystyrivi siellä täällä ryhdittää sukkaa kummasti, eikä se sotke langan kuviota ollenkaan niin ikävästi, kuin 2o2n-joustin.

Pahuksen paljon puhetta yksistä sukista. Odottakaas, kun teen jotain hienompaa.

Lanka: 7V Polkka Puikot: 3,5mm Kulutus: alle kerä

Yks, kaks! Yks, kaks...

Testailua!

Laitan kuvia jo aiemmin valmistuneista töistäni. Neulonuthan minä olen peräti toista vuotta. Minä saan aina monenlaisia vimmoja silloin tällöin, mutta tämä neulevimma on kestänyt harvinaisen pitkään ja näyttää vakavasti siltä, että se vimma on jäänyt meikäläiseen asumaan. Mikä ei ole toki lainkaan huono asia. Harmittaa, ettei se ole tällainen Vimma, joka meillä asustaisi.

Kuvaaminen on huono puoleni, en ole kovin luova siinä asiassa. Arvelinkin, että jos raa'asti vaan kuvaisi aina vain yhdessä paikassa työnsä: ei tulisi sitä "voi missä mä kuvaisin, meenkö laiturille, kallionnokalle, sillalle vai viskaisko laskuvarjohypätessä alas ja kuvais sitten" -ongelmaa. No, katsotaan jos tästä kuvausjäyhyydestä pääsisi jossain vaiheessa eroon.

Tässä siis sarja tuotoksia (pitäis varmaan lisätä kunnollinen viimeistely myös opeteltavien listalle). Ei mitään hurjan järisyttävää:

En varmasti!

"Minä en sitten yhtään ymmärrä niitä, jotka ostaa ulkomaista lankaa, ihan tilaavat ulkomailta asti. Kotimainenkin on ihan hyvää! En kyllä minä osta, 7 Veljestä on ihan hyvä lanka sukkiin ja takkeihinkin, niin kalliitakin on ne muut. Ja huhhuh, jotkut käyttää niitä ohuitakin lankoja, eihän niillä tule valmista koskaan, niinku ompelulankaa neulois nuppineuloilla, eikä varmasti kestäkään! Enkä käsitä, mikä niissä bambupuikoissa oikein kiehtoo. Eikö tuo nyt ihan saman asian aja, tikuttelipa millä tahansa. Nuo mummon perintökalut on ihan hyvät."

Blogia en ainakaan perusta! Nii!

Niin se vain maailma muuttuu, eskoseni.
Novitasta luovuin, kun tein todella pitkästä aikaa ensimmäiset villasukkani ensimmäisenä käteen osuneesta 7V-kerästä. Vähän aikaa itsekseni ihmettelin, että miten ne noin törkeästi nyppyyntyy, mutta arvelin että todennäköisesti käyttäjässä on jokin vika, ei osaa villasukkiakaan pitää oikein. Sitten löysin noin 10 vuotta aiemmin 7V:stä neulotut ja hurjasti kulutetut saapassukat - näyttivät ihan uusilta. Pikkuhiljaa törmäilin myös blogeissa naputukseen kultaisen seiskaveikan laadusta. Pakko se on myöntää, jotain parempaa on keksittävä. Minulla ei niin paljon aikaa ole kuitenkaan, että se olisi ihan sama mitä sieltä puikoilta tulee. Vielä tuota seiskaveikkaa on omiksi (ja olis kyllä naapureidenkin...) tarpeiksi, ja voi olla että sorrun kuitenkin kokeilemaan sitä uutta Polkkaa.

Niihin bambuihin taas törmäsin ihan vahingossa. Ne vaan lähti lankakaupasta mukaan. (Tämänsorttisia vahinkoja mulla tapahtuu lankakaupassa toisinaan, ne tavarat vaan ilmestyy siihen kassatiskille.) Totesin, että muun muassa ne ohuenohuet sukkalangat (... joita minä EN osta, kun en minäkään nyt ihan joka humputukseen lähde mukaan...) neuloutuu bambuilla kuin itsestään... ja onpa minulla nyt muutamat Knit Picksitkin. *häpeää*

Toiset häpeävät lankavarastojaan jo kun keriä on jokunen enemmän kuin suunniteltuja töitä.
"Ei tämä ole mikään pieni eväsrasia, vaan kyllä on ihan iso rasia." Minäpä voinkin vastaavasti todeta, että ei tämä ole mikään pieni merikontti, vaan tämä on iso merikontti. Enkä edes älyä hävetä. Lanka on ihanaa, ja niin kauan kuin vähänkään voin, niin toki sitä on ostettava. Johonkin ne rahat menee kuitenkin, ja siitä langanhypistelystä ja suunnittelusta saa jo niin suurta mielihyvää, että mielestäni jokainen lankoihin käytetty lantti on taivaspaikkansa ansainnut.

Olen mielestäni aika hyvin onnistunut karsimaan luurangot kaapeistani pois. Aika harvoin teen ällölankaostoksia VAIKKA olisivat halpojakin (!!! aplodit!!!). Sitkeys (tai tyhmyys?) ei anna myydä niitä pois (kuka niitä ostaisi?), lahjoittamista harkitsin (mutta onko reilua pistää vahinko kiertämään?). Niitä ällölankoja ei kuitenkaan ole niin paljon, ettenkö pääsisi hankkiutumaan niistä eroon (juu, kieltämättä vähän samaa vikaa meikäläisessä kuin täällä).
Nämä inhottavat kaapinperäteryleenini ovat jokunen kerä Novitan migreenikirjavaa Hippyä (näistä on jo tulossa Fifi), muutama kerä oranssia Novitan Brillaa (sis. myös kimallesäikeen, hyi) ja lisäksi jokaisen 7-vuotiaan unelma: sekalainen kasa muovilankoja. Näistä alkoi muotoutua virkkaamalla torkkupeitto - ja niinhän siinä kävi, että ne akryylit loppuivat kesken ja oli pakko ostaa lisää. Toivo hartaasti, että se et ole juuri Sinä, joka löytää näitä tuotoksia jouluna kääreistä!

Minä kuulun siihen paheksuttavaan koulukuntaan, jolla on ainakin miljuuna työtä kesken kerrallaan. Se ei tosin ole niinkään periaate, niin vain tuppaa käymään.

Opeteltavien asioiden listalle laitan kirjoneuleen ja tiimalasikantapään.
Kirjoneuleesta on yksi epäonnistunut kokeilu yläasteelta, ja se terrorisoi mieltä. Kukaan ei silloin kertonut, että kannattaa vähän katsoa niiden langanjuoksujen perään. Palmikot ja pitsi kyllä luonnistuvat hyvin ja ovat mielekkäitä tehdä. Muut kantapäät myös onnistuvat, mutta tiimalasiin jää aina reikä. Kaksi kertaa olen kokeillut Ullan ohjeella, pitänee kokeilla vielä muutama kerta lisää. Hyviä vinkkejä myös vastaanotetaan!

Lempiartikkeleitani ovat ehdottomasti sukat. Niitä tarvitaan aina, ja pienempänä minulla ei ollut villasukkia riittävästi. Tämä hulluudeksi luokiteltava sukkatehtailu johtuu siis selvästi traumasta.
Sukkien jälkeen hyviksi kakkosiksi ovat kiipineet huivit. En itse osaa käyttää kolmiohuiveja (lisätään se opeteltavien asioiden listalle!), mutta niitä on niin ihanaa tehdä. Merikontin kokoisessa lankavarastossani ei ole myöskään juurikaan muunlaista lankaa, kuin sukkalangaksi soveltuvaa lankaa, lisäksi vähän vironvillaa. Sukkalanka on siitä kivaa, että sen saa menemään aina ihan oikeaan ja käyttökelpoiseen työhön (eli sukkiin). Lisäksi sukkalangoissa riittää pieni määrä (näin saa varastoitua enemmän erilaista), kuin taas jos lankaa ostaa "voi olla, että teen tästä joskus puseron" -mentaliteetilla. Puseroa varten joutuisi aina ostamaan kilon, sillä eihän koskaan tiedä tekeekö mieli silloin joskus pitkää villatakkia hupulla ja ylipitkillä hihoilla, vai riittääkö pikkuinen slipari (vai tekisikö sittenkin miehelle). Toisaalta tuollainen erilaisten lankojen varastointi varmasti ruokkisi luovuutta ihan toisella tavalla. Katsotaan, miten asia on vuoden päästä. ;)