Vaikka mitä!

Nyt kyllä tuli liikoja lupaava otsikko, mutta ajattelin vain kertoa, että täällä ollaan ja hurjasti olisi tekeleitä näytettäväksi. Kuvaaminen vaan ei ole nyt maistunut, sille taas on ihan ymmärrettävä syy.

Palajan pian!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mikä päivä!
Postissa tuli KAKSI yllätystä!

Esittelen avausjärjestyksessä.

Olin onnekas ja voitin Oranssin arvonnassa ihan vasta - pikkuisen on rouva nopea postittelemaan! Mulla taas ei muisti näemmä kanna kovin pitkälle. Mulla ei nimittäin yhtään lanttu leikannut, kun Oranssi kirjoitti käyneensä postissa. :D

Kun avasin tätä pakettia, niin puolisko repesi. Olisi kuulemma pitänyt saada kuva ilmeestä. Kieltämättä leuka saattoi vähän tipahtaa... MULLE!!! Kirjoneulelapaset!!! En muista milloin mulla on viimeksi ollut kunnon kirjoneulelapaset, mutta en kyllä sitäkään, että milloin olen saanut jotain itsetehtyä. Taitaa olla Haavistot. Ihanan pitkät!




Nämä on vielä siitä ihanat, että minähän en osaa ensinkään tehdä kirjoneuletta, joten osaan kyllä arvostaa näitä ihan hurjasti. Taatusti olleet tosi työläät.




... minusta kyllä tuntuu, etten raski käyttää noita. :F

Lisäksi Oranssin paketista löytyi kaksi kerää Fabelia! Tuliskohan näistä Baktus... (Äiti, niin mut kun kaikki muutkin!) Teetäkin oli!




Kuvissa työskentelee tarkastuslautakunta. Totesi langat erinomaisen hyviksi. Vaikka siihen Baktukseen.

Ihan kuin Oranssi olis käynyt kuvaamassa mua salaa...




Kiitos hurjasti, tuo oli aivan ihana yllätys! <3
Oon ihan liikuttunut noista lapasista, että joku raskiikin antaa tuollaiset pois.

Sitten toiseen pakettiin!
Oltiin menossa mökille saunomaan, kun avasin näitä yllätyksiä. Matkalla ehti tulla jo sen verran pimeä, että tässä vaiheessa ei enää oikein nähnyt. Piti mennä vaan käsikopelolla. Sisältö oli aivan hurjan pehmeää! Valossa tuolle pehmoisuudelle löytyi luonnollinen selitys. Lanka on nimittäin Kauhavan Kangas-Aitan Siloa, jossa on 75% merinoa ja 25% silkkiä! :)



Nämä langat sain siitä (mitättömästä!) hyvästä, että jeesasin erästä nuorta virkkaajaa. Neitosella oli suunnitelmissa setti, johon kuuluisi kaulahuivi ja myssy, mutta lanka oli loppumassa. Muistelin sitä varastostani löytyvän (ja vielä kesti pitkään löytää ne eli kesti pitkään ennen kuin saapuivat perille) ja tarjosin niitä virkkuupuuhiin. Pyysin itselleni yllärin vastalahjaksi. Eikö ollutkin taktista. :o)
Toivottavasti käsityökärpänen iskisi oikein kunnolla, sekä tyttäreen että äitiin. Siihen olis kyllä hyvät mahikset, kun käy tuollaisia ihanuuksia ostelemassa... ;)

Lankaa tuli 300g. Se on niin pehmoista, etten sanoisi siloista, että sen pitää ehdottomasti päätyä ihoa vasten. Ajattelinkin tehdä siitä jonkun kauniin huivin (ehkä Lumi?) tulevan syystakkini seuraksi. Sekin on vihreä.



Väreistä puheenollen.
Tuija murehti edellisen postauksen kommentissa ettei käynyt ennen lankaostoksia blogissani tekemässä agentin hommia, mutta eipä näemmä olis tarvinnutkaan, kerran on tuollainen meedio. :D Lankojen mukana tulleessa kirjeessä toivottiin, että värit osuisivat kohdalleen. No kyllä! Minusta nuo on ihan just minun värisiä lankoja.

Eikö? :)



Kiitos ihan tosi paljon! Tämä oli ihana yllätys (ja ihan liikaa..!) ja minulle täysin tuntematonta lankaa! Toivottavasti saan pian raportoitua valmiista huivista. :) Tiedä vaikka kuultais pianonsoittoa tämän lankavaihdon tiimoilta aikanaan. :)

Aaah. Lähetän tämän ilon ja onnen jokaiselle lukijalle!
Ehkäpä laitan itsekin hyvän kiertämään jonkun hetken päästä.


-

Viikonloppuna

Lähdettiin reissaamaan puoliskon mummolaan.






Nyt talo on tyhjä.




Mummo kiukuttelee rapiat sadan kilometrin päässä omassa yksiössään, jossa hänellä käy apua neljä kertaa päivässä.




Nyt on helppo ymmärtää häntä. Talosta huokui, kuinka siellä on asunut hurjan määrätietoinen ja vahvatahtoinen ihminen.












Kävimme myös puoliskon edesmenneen äidinisän talossa. Talo on jäänyt tyhjilleen parikymmentä vuotta sitten, ja kymmenisen vuotta sitten siellä on joku sisaruksista viettänyt kesälomaansa. On vaikea uskoa.




Harja odotti portailla, että joku voisi lakaista pois syksyllä varisevat lehdet ja talvella portaille puskevat lumikinokset.




Töpseli oli otettu pois seinästä ettei ukkonen vain rikkoisi telkkaria ja lakanat odottivat nukkumaanmenijää.








Se on kaunista seutua se. Sinne voisi vaikka muuttaa asumaan.

-

Simple car for simple man

-




Mökillä on sitten mukavaa!




Oltiin palttiarallaa viikko karanteenissa mökillä (ei, en alkanut röhkiä eikä saparokaan kasvanut). Teki hurjasti mieli neuloa, mutta omat varastot ei olleet mukana. Lähikaupasta kuitenkin löytyi Seiskaveikkaa (ja bambupuikot itse asiassa ilmaantui veskasta, naisen käsilaukusta kun löytyy kaikki tarpeellinen!).




Simple car for simple man, kerrottiin Dodgen mainoksessa 30- tai 40-luvulla. Let me introduce you to simple yarn - for a simple girl. Lämpimät on ja ihana oli neuloakin!




Oi voispa aina olla kesä. Ja mökki.




-

Kämmekkäitä

Halusin opetella neulomaan kämmekkäät ylhäältä alas, jotta voisin käyttää langat viimeiseen pätkään asti. Opettelun uhreiksi joutuivat Regian Design Line -kerät. Tykkään hurjasti noista väreistä, mutta välillä tuntui yksitoikkoiselta neuloa pitkä pätkä (eli loputtomasti!) vaikka sähkönsinistä. Kai se raitalangoissa ottaa koville, kun odottaa koko ajan uusia, ihania raitoja. Yksivärisissä langoissa sen yksivärisyyden kun kestää huoletta. :o)




Äidilläni on nivelreuma, joten hän on toivonut kämmekkäitä, joissa yläosa jatkuisi pitemmälle kuin alimpiin niveliin. Nyt piisaa. :)




Puikkoina näissä alemmissa käytin 2,25mm, ylemmissä 2,5mm. Pakko myöntää, että pienempi parempi. Onkohan käsiala löystynyt vai mikä riivaa, mutta hämmentävää yhtä kaikki. Mitähän seuraavaksi?

Itse toisinaan kuvittelen, miltä bloginpitäjät näyttävät. Laitan teille nyt linkissä kuvani, jotta teidän ei tarvitse enää miettiä tätä asiaa minun kohdallani. Minut on nyt nimittäin virallisesti tunnistettu. Kävimme kummityttöni ja hänen veljensä kanssa Särkänniemessä heinäkuussa ja yövyimme hotellissa. Kävin aamulla suihkussa ja istuskelin aikani sängynlaidalla. Veljenpoika istui oman sänkynsä laidalla mietteliäänä. Sitten tokaisi vakavana kulmat kurtussa, että "Sinä näytät ihan Moto Motolta." :D


-

Ohups

Ollaanpa sitä taas aktiivisesti oltu linjoilla. :) Minkäs teet, kesäillat on lyhyet ja vielä lyhyemmät, jos on hyvä keli.

Minttumaari valmistui! Lankana oli Wool, puikkoina 5mm. Jotain sössin tuossa reunuksessa, ei tullut yhtään oikein. Olisko mennyt kerrosmäärät sekaisin tuossa peruskuviossa.




Sarjassamme kuuluisia syitä luovuttaa tekeleensä muille, mutta ei ole tuo väri oikein minun. Kuvissa jää vähän liian vaaleaksi, on sellainen tumma joulunpunainen. Ostin joskus vauvanvaatteita varten, mutta ovat jääneet pyörimään. Tähän projektiin upposi 200g.




Lahjan saaja hyppi tasajalkaa iloisuuttaan. :) Ei tullut yhtään paha mieli luovuttaa pitkän ajan tekelettä pois.




Huivi valmistui aikaa sitten, mutta jo silloin oli mustikkaa vaikka kuinka paljon. Kuvissa todistusaineistoa.



-

Askel 1 melkein kokonaan

Ihania kommentteja! :} Kiitos jokaisesta.

Ollaan "kotiuduttu" (asutaan väliaikaisesti vielä toisaalla kuin oikeasti tulevassa kodissa, koska sinne tehdään kattoremonttia). Kaikki tavarat on vielä hukassa, enkä ole ehtinyt neuloa silmukkaakaan sitten töiden aloittamisen. Pääsin samaan kesätyöpaikkaan, jossa viime kesänäkin olin. Ihanaa! Loistavat työkaverit ja tuttu työ, johon vähän tulee lisäyksiä. Olen hurjan onnellinen, että pääsin a) töihin b) juuri tuonne. Asiakkaatkin on olleet tosi hyväntuulisia. Vielä on inhottavan paljon kouluhommia tehtävänä tässä sivussa. Vaivaavat vähän (paljon) päässä, mutta pitää alkaa työstää niitä pikkuhiljaa. Mutta miten ihmeessä illat voi sujahtaa niin nopeasti ohi?

Sitten neulomuksiin.

Tätini lähetti minulle viime kesänä käytetyn kannettavan synttärilahjaksi. Tästä oltiin vähän puhuttu, mutta tarkoitus oli että ostan koneen häneltä.
Hän on viluvarvas, joten tietenkin halusin lähettää hänelle kiitokseksi sukkia, mitäs muutakaan neuloja osaisi. Vaatimattomasti vuoden myöhässä, mutta tätiliini ymmärtää taatusti ja parempihan se on myöhään kuin ei milloinkaan.

Halusin kokeilla ensimmäistä kertaa puuvillaista sukkalankaa. Malli on se perinteinen, 60 silmukkaa (ajattelin että tämä varmaan venähtää). Lankana Onlinen puuvillainen sukkalanka, puikot 2,5mm. Tuota oli mukavaa neuloa, toivottavasti saan käyttökokemuksia, jotta tiedän tointaako tehdä toistekin.




Sitten tein Monkeyt aloe veraa sisältävästä Onlinen Wellness Colorista. Puikot 2,5mm.




Perussukat Sock4:sta. Aika mukava lanka.




3o1n -sukat Stepistä. Tämä on kyllä ihanaa! Olisi pitänyt aloittaa toinen sukka toisesta päästä kerää, että ei olisi olleet noin melkein samanlaiset. Minä siis teen tarkoituksella erilaiset.




Nämä Kertut aloitin aikanaan vähän välipalatyönä, mutta sitten jäivät. Nämä jää minulle.



Voi olla, että teen vielä pinkit Paraphernaliat tätiliinille. Hankin nimittäin uusia Paraphernalioita varten koon 2,25mm puikot. En olis koskaan uskonut sanovani, että tartten pienemmät puikot, kuin 2,5mm! (Enkä jokunen vuosi takaperin olisi varmaan uskonut käyttäväni edes 2,5mm puikkoja...)

Kaikki työt olivat pitkään kesken olleita ufoja. Joitakin vielä on jäljellä. Niiden suhteen en lupaa mitään, mutta katsotaan. Ajallaan teen valmiiksi kuitenkin. Hyppäsin kakkosaskeleen yli, mutta siinäpä ne loikoilee kuvassa nekin tekeleet.




P.S. Tunnetteko ketään tämän kevään ylioppilasta, joka pyrki yliopistoon ja haluaisi vastata muutamaan helppoon kysymykseen koskien erästä nettisivua? Olisin kauhean ilahtunut, jos tuntisitte / olette itse sellainen.

Muuttohärväystä

Viimeisen viikon ajan on ollut tuskainen päivitysmieliteko. Olisi valmista ja näytettävää. Kamera kuitenkin vietiin jo uuteen kotiin ja juuri se lipasto haudattiin tavararöykkiön alle, kun ei tajuttu mitä se lipasto on niellyt. Olen sitten purkanut tuskaani etsimällä uusia, kivoja blogeja. Olen kyllä aika hyvin onnistunutkin!

Eilen kävin mummin kanssa haudalla istuttelemassa kukkia. Se on hirveän kivaa jotenkin, miten se haudan hoitaminen on mummille niin tärkeää. Ei oikein edes kunnolla ymmärrä, että mitä kaikkea siihen hautaan ja haudanhoitoon liittyy sen ikäiselle. Kunto alkaa jo olla heikko, mutta on asioita, joista ei luovuta. Kyselin samalla mumpsalta vähän tarkennusta sen elämänkertaan, kun mulla oli siellä joitakin aukkoja. Sitä paitsi on vain harvoja yhtä mukavia asioita, kuin kuunnella mitä vanhoilla ihmisillä on takanaan.

Päivitin samalla käynnillä vähän äitin ja iskän historiaa ja innostuin kyselemään loppusuvustakin. Sukututkimus voisi olla kauhean mielenkiintoista, sellainen tapahtumien keräily. Meidän suvussa ei kai ole kauheasti luurankoja kaapissa, vaan niistä huonoista ja epämiellyttävistä asioistakin voidaan puhua ääneen.

Tapasin tänään pitkästä aikaa erään sukulaisen Pohjanmaalta. Hän on menettänyt jalkansa polion seurauksena nuoruudessaan. Hän kuitenkin on yksi iloisimmista, suvaitsevaisimmista ja mukavimmista ihmisistä, joita tunnen. Kaiken kaikkiaan upea ihminen. Vaikka on fyysinen rajoite, niin se ei ole estänyt elämästä ja kokemasta samoja asioita, kuin ”toisetkin”. (Ei siinä siis mitään outoa, mutta puoliskon kanssa juteltiin että saatettaisiin itse masentua ja jämähtää paikalleen surkuttelemaan ja rypemään itsesäälissä.) On myös hienoa, että on olemassa upeasti toimivia yhdistyksiä. Ne tarjoavat vertaistukea, mutta myös elämyksiä kuten ulkomaanmatkoja. Pitää itsekin antaa joskus panoksensa jollekin tuollaiselle yhdistykselle.

Tämän sukulaisen perhe on hyvin iso. Hänen isänsä menehtyi sodassa, mutta hänen äitinsä meni uudelleen naimisiin ja sai ison lapsikatraan. Siinä perheessä (sisältää siis myös lapsenlapset) kaikki ovat ihanan positiivisia ja elämänmyönteisiä. Heille on tullut takkiinkin, ovat kohdanneet jokainen myös vastoinkäymisiä enemmän tai vähemmän, mutta kukaan ei ole jäänyt niihin vellomaan, vaan ovat aina menneet eteenpäin. Ovat kuunnelleet itseään ja ottaneet riskejä, jotka ovat yleensä kannattaneet. Heillä kaikilla on hersyvä huumorintaju ja naurunryppyjä silmäkulmissa. Ovat hyvin yritteliäitä ja huolehtivat toisistaan.

Tämä suvunhaara on opettanut, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät kadehdi eivätkä kilpaile. Ihmisiä, jotka ymmärtävät että onni ei piileskele maallisessa mammonassa, että sitä on turhaa tavoitella itseisarvona ja siitä tuskin saa elämälleen mielekkyyttä. Heillä ei ole koskaan liikaa perhettä eikä liikaa sukua, eikä liikaa ihmisiä joista saa välittää. Minulla on heiltä kauheasti opittavaa. Minä olen jäyhä savolainen, vähän synkkä ja vakava murehtija ja helpommin alakuloinen (mutta tykkäävät silti minustakin :) ). Otan paljon herkemmin haaviini toisten sanomisista; kai minun tulee toimia kuten minulta odotetaankin. En tosin tiedä auttaisiko pelkkä muutto Pohjois-Pohjanmaalle, sillä siitä isosta perheestä on aikanaan annettu lapsi muualle kasvatettavaksi, koska ”minä voin tarjota lapselle niin paljon paremmat olot kuin te ikinä pystytte hänelle tarjoamaan”. Hän kuitenkin on (todennäköisesti) aivan erilaisesta kasvatuksesta ja ympäristöstä (toimitus huomauttaa paremmista puitteista jne.) johtuen vakava ja varovainen, arka ja epävarma. On siis ollut osana ”biologista perhettään” viimeiset vuosikymmenet.

Mutta juu. Me siis muutetaan. Piti tehdä äkillisiä ratkaisuja muuttuneen elämäntilanteen takia. Loppusyksystä selvittiin säikähdyksellä työttömyysuhkasta, mutta alkusyksystä ei kyllä enää selvitä. Puolisko pyrki kouluun, tuo metalliala ei nyt järin valoisalta näytä. Ensin vähän ahdisti (moni tosi kiva asia muuttuu väkisin nyt myös), mutta nyt odotan jo kaikkea kivaa, mitä muuttunut elämäntilanne tuo tullessaan ja eihän tässä mitään ole ikuisiksi ajoiksi menetetty. Mulla pitenee koulumatka aika hitosti, mutta toisaalta enää ei tarvitse päivittäin koulussa käydä, joten yritän hoitaa mahdollisimman paljon etänä. Lisäksi tämä tilanne on opettanut, että meidän ympärillä on hurjasti ihmisiä, jotka haluaa auttaa tiukassa tilanteessa ja tekevät ja touhuavat vaivojaan säästelemättä ja ovat valmiita tinkimään omasta hyvästään. Ei me veneen alle oltaisi näemmä jouduttu.

Tiedättekö mitä. Asioilla on tapana järjestyä.





-

Maailman parhaalle äitille

Äiti on monta kertaa pyytänyt minulta lisää kämmekkäitä. Ajattelin kerralla tehdä useampaa sorttia, jotta tiedän millaiset on hyvät. Paljastui, että parhaita on ohuesta langasta tehdyt. Joten niitä lisää! Haluan kyllä itsellenikin. Minä muuten en tee kämmekkäisiin peukkuja, minusta on helpompi puuhastella ilman peukkulämmitystä. Luulen myös, että jos pitäisi väkertää muutaman kerroksen peukkuja, niin kämmekkäät odottelisi valmistumistaan huomattavasti pitempään kuin nyt.

Fufoilu on siis vielä vähän vaiheessa, joskin silläkin rintamalla on tapahtunut paljon. Kuten sanottu, väkisinkin jotain valmistuu.




Nämä ovat perusmallin mukaan Garnstudion Silke Alpaca -langasta. En oikein lämmennyt sille, odotin kai kultaa, silkkiä ja mirhamia. Minusta pinnasta tuli ärsyttävän epätasaista ja lanka on jotenkin höntyväistä sitten valmiina pintana. Tuota lankaa kuitenkin on vielä, joten äiti saa vielä pipon ja jonkun pienen kaulahuivin. Silmukoita oli 28, kulutus oli vähän alle kaksi kerää. Minua jotenkin ärsytti nuo niin paljon, että olen tyytyväinen kun häviävät silmistäni. Vielä pitäisi tehdä loput pois, ja todennäköisesti teenkin piakkoin ettei niitä tarvitse kauaa katsella.



Tein Woolista Rinsessa-kämmekkäät. Tuo Wool pisteli ainakin minua. Malli on tosi kiva ja hurjan nopea tehdä.

Lisää Woolia:




Norottelin vähän Woolin Neliraitaa. :D Tulipa aika kasaria. En norottele toistamiseen. Olin toisen noista tehnyt jo aiemmin Neliraidan tähteistä, mutta nyt kun kaivelin Wool-pussin, niin en enää muistanut millä puikoilla olin ensimmäisen tehnyt. Kakkosesta tuli paljon napakampi, mutta eipä hätiä. Vaikka leveys heittää sentillä niin korkeus on täsmälleen sama, ja vaikka kerrosmäärät heittää, niin joustimet alkaa samasta kohti ja peukuntiet yms. Näissä on 48 silmukkaa, parempi puikkokoko oli lopunviimein 2,75mm.




Ah! Nämä on kerrassaan ihanat! Lanka on Onlinen Supersocke Silkiä. Ihanaa neuloa! Ihanaa valmiina! Silmukoita 56, puikot 2,5mm.

Pahoittelen tuhruista kuvaa, en huomannut kuvatessa.

Äippä on toivonut kämmekkäiden lisäksi myös ranteenlämmittimiä, joita voi käyttää ranteiden suojina jos hiha nousee liian ylös ja hanska ei yllä peittämään. Silmukoita näissäkin 56 ja puikko 2,25mm. Ovat Onlinen jostain vanhemmasta sukkalangasta, tuli ihan hulvaton kuvio. Vähän erilainen molemmissa, mutta ei haittaa, vauhditti neulomista. Oli pakko neuloa kerralla loppuun, että näki että eihän vaan kuvio rikkoudu.