Sukkapamaus eli askel 3

Halusin tehdä vanhoille työkavereilleni sukat (tosin yksi heistä innostui kämmekkäistä). Nämä ovatkin olleet kesken vähän pitemmän aikaa... *viheltelee* Oli ihanaa tehdä nämä, sain kokeiltua monta uutta mallia ja lankaa!

Tässäpä näitä:

Nancy Bushin "Gentleman's fancy socks" -mallia mukaillen
(kuvista vakoiltuna)
Trekking
2,5mm puikot

Monkey
Trekking XXL
2,5mm puikot

Paraphernalia
Opal
2,5mm puikot

Aapeli
7 Veljestä
3,5mm puikot

Kertut
7 Veljestä
3,5mm puikot

Merletto-kämmekkäät
Schoppel Wolle
2,5mm puikot



Tavalliset sukkaset Stepistä, 64s.
puikot 2,5mm

Eräs näistä entisistä työkavereista meni valmistumaan opinnoistaan. On mielestäni niin hieno saavutus opiskella töiden ohessa, että halusin omalta osaltani palkita sinnikkyydestä. Huivin värit vähän arveluttivat, mutta tiesin että hän käyttää jonkun verran juuri tuollaista pinkkiä ja tummaa viininpunaista. Ensimmäiset kommentit sitten olivatkin, että "Ihan mun värit!" :)

Ruska (ehheh, yllättyykö kukaan enää?)
vironvilla
4,5mm puikot

Sitten kannustuspuhetta.
Muistatteko, kun kerroin sivumennen toimenpiteistä sähkönkulutuksen vähentämiseksi. (Koska meillä pyörii sähköllä jatkuvasti ilmastointi, lämminvesivaraaja ja lattialämmitys + muut vehkeet.) Tässä männäviikolla kuitenkin tuli sähköyhtiöltä postia. Odotettiin luonnollisesti innolla, koska tiedettiin että toukokuussa on eräpäivä 500e arviolaskulle. Olivat kuitenkin mitanneet kulutuksen. Ei paha! Kahdeksassa kuukaudessa oli mennyt alle 1800 kWh. Arviokulutus vuodelle oli 2500 kWh. Meillä on ollut 10000 kWh arvion mukaan laskutus... Pelättiin että riittääköhän se. :D Näin ollen me saadaan rahaa takaisin jo maksetuista laskuista, eikä puhettakaan että tartteis maksaa tuota jättimätkyä.

Toisin sanoen sähkönkulutuksen pienentäminen ei välttämättä ole kauhean iso homma eikä se välttämättä tunnu elellessä yhtään mitenkään. Suosittelen ja kannustan jokaista sähk... erittäin lämpimästi miettimään omaa kulutustaan, että voisiko jostain vähän tiputtaa. En tiedä paljonko meidän vähennystoimenpiteet on vaikuttaneet kWh-määräisesti, mutta varmasti edes vähän. Ja jos jokainen vähentää vähän, tekee se yhteensä paljon. :D Anteeksi kliseet, mutta nämä on minusta tosi tärkeitä juttuja.

-

Askeleet vapaaseen neulontaan

On outoa, että saan tehtyä neulomisesta (eli ihanasta harrastuksesta) inhottavan tavoitteellista. Tällä hetkellä oikein odotan milloin saan taas neuloa "vapaasti", eli että olen ohittanut jonon suunnitelluista ("nää on ihan pakko tehdä!!1!") tekeleistä. Toisaalta pitkä to do -jono on varmasti jokaiselle neulojalle tuttu ilmiö, mutta minä onnistun aina tekemään niistä PAKOLLISIA.

Laskin, että voin ottaa askelia siihen vapaaseen neulomiseen. Ei varmaankaan tarvitse sanoa, että sinnekin on jo hurjasti suunnitelmia, mutta ne sentään on sellaisia "ei kiireellisiä", ne on sellaisia normaaleja haaveita. Niistä aion nauttia. Nämä aion suorittaa, kun kerran on tullut luvattua. Itselleen - tai muille.

Tällä hetkellä puikoilla on niin mahdottomasti tavaraa, että oikein ärsyttää. Kaipaan sitä, että olisi vain yksi työ puikoilla. Tai kaksi...

Minulla on paha tapa joka kerta hoksata, että minähän voisin tehdä jotain synttärisankarille / valmistuneelle / ihan muuten vaan syntymättömyyspäivän yllätykseksi. Sitten eräpäivä yllättää ja tulee kauhia kiirus, ihan kuin lahjoja ei voisi ostaakin tai ihan kuin lahjoja aina edes tarvitsisi antaa. Muille tulee tehtyä tosi herkästi, koska:
- tää on niin sen väristä
- tää malli on niin sen näköinen
- se varmasti tykkäis
- ei tää lanka ehkä kuitenkaan oo mun väriä, mutta hei tämähän kävis...

Valmistuneista iso osa päätyykin muille kuin minulle. Lisäsin tunnisteet "mulle" ja "sulle", ihan vain jotta näen että tuleeko tässä itselle tehtyä mitään. Toisaalta ajattelen asian niin, että ei se ole minun vika, että ympärilläni on niin paljon ihania ihmisiä. Tykkään hirmuisesti yllättää tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin. Onneksi lähelläni on paljon ihmisiä, jotka osaavat arvostaa itse tehtyä (muutoin en todellakaan vaivautuisi). Onhan se hirmuisen palkitsevaa, kun tekeleitä kauheasti kehutaan, haluaa yllättää toistekin!

Sitä paitsi minähän hukkuisin neulomuksiin jos pitäisin kaikki itse. Minulla on aarrelaatikko, johon menee kaikki mitä en ota itselleni käyttöön. Vähän aikaa sitten puoliskon sisko kävi ja intouduin esittelemään laatikon sisältöä. Kälyn mukaan lähti lapaset, sukat ja hiiiiirrrmu iso turkoosista Kitten Mohairista neulottu Fifi-huivi. Tykkäsi! :) Ja minä myös, sain tekeleet niistä tykkäävälle ja laatikkoon lisää tilaa.

Onneksi ei taida olla kuin kolme askelta sinne "vapaaseen neulontaan".
Askel 3. Sukkia, sukkia, sukkia...
Askel 2. Ystävä.
Askel 1. Täti.

Sitten saa taas rauhassa tehdä ihan mitä lystää. Edes hetken.

Tässä vielä vähän "laittomuuksia". Teki mieli tehdä Jotain. Lankavarastoni (nyt on pakko sanoa että) valitettavasti on niin sukkalankapainoitteista, ettei löytynyt mitään virallista huivilankaa. Tempaisin sitten kaksi kerää 7V:tä ja 5mm puikot ja aloin neuloa Zetoria. Siitä tuli ihana! Se jäi veljen vaimolle (eli käly hänkin, kälyjä kaikki paikat täynnä), kun käytiin siellä viikonloppuna. Tuo väri ei ole neonvihreä, vaan sellainen "vaalea herne". (Pingottamista täytyy näemmä opetella...)




P.S. Ruska-täti Ruotsista tykkäsi huivistaan ihan mahdottomasti. Laittoi kortin jouluna, jossa kiitti ja ylisti. Myöhemmin vielä soitti, kiitti ja ylisti. :) Mitähän sitä hänelle seuraavaksi tekisi... ;)