En varmasti!

"Minä en sitten yhtään ymmärrä niitä, jotka ostaa ulkomaista lankaa, ihan tilaavat ulkomailta asti. Kotimainenkin on ihan hyvää! En kyllä minä osta, 7 Veljestä on ihan hyvä lanka sukkiin ja takkeihinkin, niin kalliitakin on ne muut. Ja huhhuh, jotkut käyttää niitä ohuitakin lankoja, eihän niillä tule valmista koskaan, niinku ompelulankaa neulois nuppineuloilla, eikä varmasti kestäkään! Enkä käsitä, mikä niissä bambupuikoissa oikein kiehtoo. Eikö tuo nyt ihan saman asian aja, tikuttelipa millä tahansa. Nuo mummon perintökalut on ihan hyvät."

Blogia en ainakaan perusta! Nii!

Niin se vain maailma muuttuu, eskoseni.
Novitasta luovuin, kun tein todella pitkästä aikaa ensimmäiset villasukkani ensimmäisenä käteen osuneesta 7V-kerästä. Vähän aikaa itsekseni ihmettelin, että miten ne noin törkeästi nyppyyntyy, mutta arvelin että todennäköisesti käyttäjässä on jokin vika, ei osaa villasukkiakaan pitää oikein. Sitten löysin noin 10 vuotta aiemmin 7V:stä neulotut ja hurjasti kulutetut saapassukat - näyttivät ihan uusilta. Pikkuhiljaa törmäilin myös blogeissa naputukseen kultaisen seiskaveikan laadusta. Pakko se on myöntää, jotain parempaa on keksittävä. Minulla ei niin paljon aikaa ole kuitenkaan, että se olisi ihan sama mitä sieltä puikoilta tulee. Vielä tuota seiskaveikkaa on omiksi (ja olis kyllä naapureidenkin...) tarpeiksi, ja voi olla että sorrun kuitenkin kokeilemaan sitä uutta Polkkaa.

Niihin bambuihin taas törmäsin ihan vahingossa. Ne vaan lähti lankakaupasta mukaan. (Tämänsorttisia vahinkoja mulla tapahtuu lankakaupassa toisinaan, ne tavarat vaan ilmestyy siihen kassatiskille.) Totesin, että muun muassa ne ohuenohuet sukkalangat (... joita minä EN osta, kun en minäkään nyt ihan joka humputukseen lähde mukaan...) neuloutuu bambuilla kuin itsestään... ja onpa minulla nyt muutamat Knit Picksitkin. *häpeää*

Toiset häpeävät lankavarastojaan jo kun keriä on jokunen enemmän kuin suunniteltuja töitä.
"Ei tämä ole mikään pieni eväsrasia, vaan kyllä on ihan iso rasia." Minäpä voinkin vastaavasti todeta, että ei tämä ole mikään pieni merikontti, vaan tämä on iso merikontti. Enkä edes älyä hävetä. Lanka on ihanaa, ja niin kauan kuin vähänkään voin, niin toki sitä on ostettava. Johonkin ne rahat menee kuitenkin, ja siitä langanhypistelystä ja suunnittelusta saa jo niin suurta mielihyvää, että mielestäni jokainen lankoihin käytetty lantti on taivaspaikkansa ansainnut.

Olen mielestäni aika hyvin onnistunut karsimaan luurangot kaapeistani pois. Aika harvoin teen ällölankaostoksia VAIKKA olisivat halpojakin (!!! aplodit!!!). Sitkeys (tai tyhmyys?) ei anna myydä niitä pois (kuka niitä ostaisi?), lahjoittamista harkitsin (mutta onko reilua pistää vahinko kiertämään?). Niitä ällölankoja ei kuitenkaan ole niin paljon, ettenkö pääsisi hankkiutumaan niistä eroon (juu, kieltämättä vähän samaa vikaa meikäläisessä kuin täällä).
Nämä inhottavat kaapinperäteryleenini ovat jokunen kerä Novitan migreenikirjavaa Hippyä (näistä on jo tulossa Fifi), muutama kerä oranssia Novitan Brillaa (sis. myös kimallesäikeen, hyi) ja lisäksi jokaisen 7-vuotiaan unelma: sekalainen kasa muovilankoja. Näistä alkoi muotoutua virkkaamalla torkkupeitto - ja niinhän siinä kävi, että ne akryylit loppuivat kesken ja oli pakko ostaa lisää. Toivo hartaasti, että se et ole juuri Sinä, joka löytää näitä tuotoksia jouluna kääreistä!

Minä kuulun siihen paheksuttavaan koulukuntaan, jolla on ainakin miljuuna työtä kesken kerrallaan. Se ei tosin ole niinkään periaate, niin vain tuppaa käymään.

Opeteltavien asioiden listalle laitan kirjoneuleen ja tiimalasikantapään.
Kirjoneuleesta on yksi epäonnistunut kokeilu yläasteelta, ja se terrorisoi mieltä. Kukaan ei silloin kertonut, että kannattaa vähän katsoa niiden langanjuoksujen perään. Palmikot ja pitsi kyllä luonnistuvat hyvin ja ovat mielekkäitä tehdä. Muut kantapäät myös onnistuvat, mutta tiimalasiin jää aina reikä. Kaksi kertaa olen kokeillut Ullan ohjeella, pitänee kokeilla vielä muutama kerta lisää. Hyviä vinkkejä myös vastaanotetaan!

Lempiartikkeleitani ovat ehdottomasti sukat. Niitä tarvitaan aina, ja pienempänä minulla ei ollut villasukkia riittävästi. Tämä hulluudeksi luokiteltava sukkatehtailu johtuu siis selvästi traumasta.
Sukkien jälkeen hyviksi kakkosiksi ovat kiipineet huivit. En itse osaa käyttää kolmiohuiveja (lisätään se opeteltavien asioiden listalle!), mutta niitä on niin ihanaa tehdä. Merikontin kokoisessa lankavarastossani ei ole myöskään juurikaan muunlaista lankaa, kuin sukkalangaksi soveltuvaa lankaa, lisäksi vähän vironvillaa. Sukkalanka on siitä kivaa, että sen saa menemään aina ihan oikeaan ja käyttökelpoiseen työhön (eli sukkiin). Lisäksi sukkalangoissa riittää pieni määrä (näin saa varastoitua enemmän erilaista), kuin taas jos lankaa ostaa "voi olla, että teen tästä joskus puseron" -mentaliteetilla. Puseroa varten joutuisi aina ostamaan kilon, sillä eihän koskaan tiedä tekeekö mieli silloin joskus pitkää villatakkia hupulla ja ylipitkillä hihoilla, vai riittääkö pikkuinen slipari (vai tekisikö sittenkin miehelle). Toisaalta tuollainen erilaisten lankojen varastointi varmasti ruokkisi luovuutta ihan toisella tavalla. Katsotaan, miten asia on vuoden päästä. ;)