Nyt on autokin jo korjattu, hyvin onkin. Kyllä se kolari puoliskossa näkyy. Se nimittäin hidastaa selvästi joka kerta, kun ajaa sen kolaripaikan ohi. Ihan hyvä, että edes jossain määrin asiaa käsittelee, kun kolarin jälkeen oli niin reippaana ja pirteänä hoitelemassa asioita kuntoon.
Meillähän on täällä varsinainen avara luonto. Löytyy kotikarhua ja -sutta, samoin käärmeitä. Karhut ei pelota, koska sitähän sanotaan että karhu on nähnyt meistä kaikki, mutta vain harva karhun. Susikaan ei sinänsä pelota, tosin myönnän että kyllä sen kohtaamiseen varautuu (kun käydään sysipimeään aikaan lenkillä, niin naisen logiikalla olen varannut heitettävää mukaan, esimerkiksi kävelysauvat tai potkurin :o) , samoin taskut pullottaa koirannappuloista). Yllättävän nopeasti tähän villiin luontoon toisaalta tottui ja sen hyväksyi ja ennen kaikkea siitä nauttii hurjasti, mutta toisissa asioissa hyväksyminen ja pelkäämättä oleminen oli huomattavasti vaikeampaa. Kyllähän sen tietysti tiesi, että kun korpeen muuttaa, niin täällä on ihan toisella tavalla elukoita kuin keskellä kaupunkia ja minun puolesta saavat olla, minähän niiden seuduille tunkeudun. Käärmeet tosin mietityttää. Minä osaan kulkea kumppareissa kesälläkin, mutta koirille en voi kumppareita pukea. Syksyllä törmäsin kolmeen käärmeeseen, kahteen pihatiellä ja yhteen pihalla. Olivat varmaan jo niin jähmettymässä syksyllä, koska eivät auton tärinään reagoineet, kai muuten olisivat tiehensä luikertaneet? Se kyllä säikäytti, kun ajoin pihaan ja astuin ulos autosta, sitten vasta tajusin katsoa että mikä on jalan vieressä: käärmehän se.
Asiaan! Voitin arvonnassa lohdutuspalkinnon (wihhii!!!), ja voitto löytyi postilaatikosta jo melkein kaksi viikkoa sitten... Oli varsin mieleinen! Palkinto saapui olomuodoltaan kerinä, mutta saman päivän aikana kokivat muodonmuutoksen tiskiräteiksi. Paketissa oli lisäksi kivantuoksuista rentouttavaa saunahunajaa (isäntä on ihan innostunut käyttämään tuota!) ja varsin vallaton sikakortti. :) Kiitos Tiina!
Paketissa tuli beigeä ja tuollaista sinivihreää Bambua, keltainen on sitä vanhaa. Nyt olen tuhonnut varastoistani kaikki Bambut, eli yhteensä 250g uudet tulokkaat mukaanluettuina. Siitä määrästä syntyi seitsemän tiskirättiä. Pitää lähteä tonkimaan lankavarastoja, että löytyisikö sieltä mitään hyvää puuvillaista tuohon rättitarkoitukseen, ihan vaan vertailun vuoksi.
Beige on joutsen. Kun kysyin puoliskolta, että mikä tämä on, niin hetken tuumittuaan totesi täysin vakavissaan että sorsa (ilme vielä sellainen "miksi kyselet tyhmiä ja päivänselviä"). Taivas varjele, jos tuolla olisi enemmän intoa metsästykseen. Sitten on sammakko ja omppu.
Kun purin tämän kuvan koneelle, niin tuli mieleen että onko sitä tosissaan pakko ihan kaikki näyttää ja dokumentoida. (Tänään opittua: aamuaurinko näyttäis jättävän kovat varjot.) Ei tuo ole niin kovin merkittävä tekele. Malli on kukkarätti, mutta pitää olla tosi hyvä mielikuvitus, että siinä kukkia näkee. Onneksi en tosin näe mitään muutakaan, jotain härskiähän se olisi kuitenkin.
Sitten vielä sukat sille maailman ihanimmalle kummitytölle. Minä olen sitä mieltä, että me kaivataan kauheasti lisäkummilapsia. Kummius on maailman parasta! Saa poimia kermat päältä ja jotenkin näyttäisi siltä, että kummilapset myös luottaa tosi paljon. On ihan huippua jutella yhdessä mieltä askarruttavista asioista (en tosin suurimpaan osaan osaa vastata, mutta tiedonetsintä yhdessä on lähes yhtä hauskaa). Minulla on itselläni ihanat kummit ja näin ollen loistavat kummiroolimallit, olen edelleen jatkuvasti tekemisissä molempien kanssa.
Sukat on Seiskaveikan pelleraitaa, minusta nuo värit on ihanat. :o) Samoin the kummitytön mielestä. Puikot oli 3,25mm, silmukoita 40 (itselle muistiin).
Yritän kovasti, että seuraava postaus tulisi paljon pienemmällä tauolla. Se on tuo kuvaus...!
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti