Oli aika, kun kaivelin perussukan ohjetta muualta kuin omasta päästä. Katsoin ohjetta, otin samankokoiset puikot ja otin saman langan, senhän on riitettävä, kuka muka koetilkkuja tekee. Kyllähän se vaikutti vähän isolta... Kokeilutin resoria kohteen jalkaan, mutta ihan se oli ok. Kohteen koipi ei ollut saatavilla kun neuloin jalkaosaa, joten vaikka näytti TOSI isolta, niin hyssyttelin vaan että kyllähän sillä onkin paljon isompi jalka kuin minulla. Tiesin, että kavennukset pitää aloittaa, kun sukantekele on menossa minun isovarpaan kohdalla.
Tuossa vielä kuvademonstraatio siitä, miten paljon isompi siitä sitten livahtikaan. Kakkossukan tein ihan puhtaasti kokeilemalla. Ja niin olen tehnyt aina tämän epäonnisen parin jälkeenkin.
Pilkkahan osuu aina omaan nilkkaan. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti. Puolisko naljaili tuosta ja räpätti että mahtuukohan nyt varmasti jalkaan jne. Minä tietysti irvusin takaisin, että se parhaiten nauraa, jolla ei ole kipsiä.
No ei se onneksi jalkaansa rikkonut, mutta punkki iski nilkkaan niin, että se turposi ennennäkemättömään mittakaavaan. Jotain suojaa piti saada, jolloin kiikutin voitonriemuisesti nuo sukat esille. Ha!
(Ensimmäinen lekuri sanoi, että se on ruusu. Seuraavat kaksi yhdessä päätti sen olevan punkinpurema. Onni onnettomuudessa on se, että niihin käytetään samaa lääkekuuria.)
2 kommenttia:
Onnee =), tuli voitto kotiin. Laita miulle yhteystiedot sini ät tintti piste net osotteeseen ja varustaudu kärsivällisyydellä.
Repesin täysin, tuolle vahingoniloiselle ha!-laukaukselle. Kuin omasta suustani..
Lähetä kommentti