Viikonloppuna

Lähdettiin reissaamaan puoliskon mummolaan.






Nyt talo on tyhjä.




Mummo kiukuttelee rapiat sadan kilometrin päässä omassa yksiössään, jossa hänellä käy apua neljä kertaa päivässä.




Nyt on helppo ymmärtää häntä. Talosta huokui, kuinka siellä on asunut hurjan määrätietoinen ja vahvatahtoinen ihminen.












Kävimme myös puoliskon edesmenneen äidinisän talossa. Talo on jäänyt tyhjilleen parikymmentä vuotta sitten, ja kymmenisen vuotta sitten siellä on joku sisaruksista viettänyt kesälomaansa. On vaikea uskoa.




Harja odotti portailla, että joku voisi lakaista pois syksyllä varisevat lehdet ja talvella portaille puskevat lumikinokset.




Töpseli oli otettu pois seinästä ettei ukkonen vain rikkoisi telkkaria ja lakanat odottivat nukkumaanmenijää.








Se on kaunista seutua se. Sinne voisi vaikka muuttaa asumaan.

-

Simple car for simple man

-




Mökillä on sitten mukavaa!




Oltiin palttiarallaa viikko karanteenissa mökillä (ei, en alkanut röhkiä eikä saparokaan kasvanut). Teki hurjasti mieli neuloa, mutta omat varastot ei olleet mukana. Lähikaupasta kuitenkin löytyi Seiskaveikkaa (ja bambupuikot itse asiassa ilmaantui veskasta, naisen käsilaukusta kun löytyy kaikki tarpeellinen!).




Simple car for simple man, kerrottiin Dodgen mainoksessa 30- tai 40-luvulla. Let me introduce you to simple yarn - for a simple girl. Lämpimät on ja ihana oli neuloakin!




Oi voispa aina olla kesä. Ja mökki.




-

Kämmekkäitä

Halusin opetella neulomaan kämmekkäät ylhäältä alas, jotta voisin käyttää langat viimeiseen pätkään asti. Opettelun uhreiksi joutuivat Regian Design Line -kerät. Tykkään hurjasti noista väreistä, mutta välillä tuntui yksitoikkoiselta neuloa pitkä pätkä (eli loputtomasti!) vaikka sähkönsinistä. Kai se raitalangoissa ottaa koville, kun odottaa koko ajan uusia, ihania raitoja. Yksivärisissä langoissa sen yksivärisyyden kun kestää huoletta. :o)




Äidilläni on nivelreuma, joten hän on toivonut kämmekkäitä, joissa yläosa jatkuisi pitemmälle kuin alimpiin niveliin. Nyt piisaa. :)




Puikkoina näissä alemmissa käytin 2,25mm, ylemmissä 2,5mm. Pakko myöntää, että pienempi parempi. Onkohan käsiala löystynyt vai mikä riivaa, mutta hämmentävää yhtä kaikki. Mitähän seuraavaksi?

Itse toisinaan kuvittelen, miltä bloginpitäjät näyttävät. Laitan teille nyt linkissä kuvani, jotta teidän ei tarvitse enää miettiä tätä asiaa minun kohdallani. Minut on nyt nimittäin virallisesti tunnistettu. Kävimme kummityttöni ja hänen veljensä kanssa Särkänniemessä heinäkuussa ja yövyimme hotellissa. Kävin aamulla suihkussa ja istuskelin aikani sängynlaidalla. Veljenpoika istui oman sänkynsä laidalla mietteliäänä. Sitten tokaisi vakavana kulmat kurtussa, että "Sinä näytät ihan Moto Motolta." :D


-

Ohups

Ollaanpa sitä taas aktiivisesti oltu linjoilla. :) Minkäs teet, kesäillat on lyhyet ja vielä lyhyemmät, jos on hyvä keli.

Minttumaari valmistui! Lankana oli Wool, puikkoina 5mm. Jotain sössin tuossa reunuksessa, ei tullut yhtään oikein. Olisko mennyt kerrosmäärät sekaisin tuossa peruskuviossa.




Sarjassamme kuuluisia syitä luovuttaa tekeleensä muille, mutta ei ole tuo väri oikein minun. Kuvissa jää vähän liian vaaleaksi, on sellainen tumma joulunpunainen. Ostin joskus vauvanvaatteita varten, mutta ovat jääneet pyörimään. Tähän projektiin upposi 200g.




Lahjan saaja hyppi tasajalkaa iloisuuttaan. :) Ei tullut yhtään paha mieli luovuttaa pitkän ajan tekelettä pois.




Huivi valmistui aikaa sitten, mutta jo silloin oli mustikkaa vaikka kuinka paljon. Kuvissa todistusaineistoa.



-