Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapaset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapaset. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. helmikuuta 2009

Ulkovarustetta

Valkoinen ei oikein sytytä minua värinä, minusta se on jotenkin keskeneräistä. Minulla kuitenkin oli kaapissa kaksi kerää Novitan Mamboa, jotka ammoin olin ostanut salomoninsolmuhuiviin. Se malli oli Novitan jostain lehdestä (siitä jossa salomoninsolmut "esiteltiin"). Kotona tarkastelin lehteä ja huomasin, että kas kolme keräähän sellaiseen muhkeaan kokoon olis tarvinnut. Sen salomoninsolmuhuivin piti mennä äitille, ja taidanpa tarjota tätäkin. Tässä malli on siis helmineuletta 10mm puikoilla. Eka kerta kun Mamboon koskin, mutta mukavaa se oli neuloa. Saapa nähdä, miten Mambon käy.



Lisää valkoista:



Vauvan setti tuttaville, ihan peruslapaset ja -sukat ja -myssy. Myssyyn minulla on ohje paperilapulla, joka on kulkenut jo pari vuotta mukana, sukissa ja lapasissa molemmissa on 40 silmukkaa ja puikot taisi olla 2,75mm, lankana Wool.
... mutta ette usko mitä tein! Jo peräti toistamiseen!
No kiinnitin sen kiinnityshäspäkän, i-cordin, tuohon lippaan mikä jää vauvan otsalle (nehän tietenkin kiinnitetään sinne poskien sivuille). DOH! Parasta tietenkin se, että en viitsinyt vaivautua tarkistamaan kiinnitysnauhan lopullista sijaintia, vaikka ennenkin olen saman virheen tehnyt, ei muuta kuin kiireessä neula käteen. Kiire kyllä poistui heti kun huomasin tehneeni tuon virheen. :) Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tein pois olkkarin pöydältä vetelehtimästä. Ihan ajoissa olen vaikka vähän viivästyikin toimitus, ei lapsi vielä kävele eikä ole rippikoulussakaan.

Meidän ihana Eikka muuten otti ylpeänä mallikehut vastaan. Ei kuulemma harkitse vielä kokopäivätoimiseksi malliksi ryhtymistä, mutta kuvakansion saattaa lähettää parille valtakunnan tärkeimmälle mallitoimistolle. Eikalla on valitettavasti vähän semmoset mallimitatkin... Siinä on oikeasti semmonen koira, että en ole toista samanlaista tapausta tavannut, enkä varmasti tule tapaamaankaan enää koskaan. Samassa paketissa on raudanlujat hermot (ei hätkähdä sitten ei yhtään mistään), hirmunen annos huumorintajua ja lempeyttä ja ihan mahoton määrä työmotivaatiota ja nöyryyttä. Tajuaa jo puolesta ajatuksestakin. Onneks tuo ei ihan täydellinen ole, olis lohduton olo silloin, koska se olisi silloin ihan liian hyvää ollakseen todellista.